Olen viime aikoina uppoutunut tavaran karsinnan maailmaan. En nyt ihan kirjaimellisesti konmarita, mutta jotain sen suuntaista kuitenkin – eli vähennän, järjestelen ja pyrin kohti kevyempää elämää. Tavaraa on kertynyt vuosikymmenten varrella, ja nyt on aika antaa ylimääräisille esineille uusi koti tai tehdä tilaa hengittää.
Facebookin kierrätysryhmät, kuten "Annataan" ja "Roskalava", ovat olleet tässä projektissa hyvänä apuna. On ollut mielenkiintoista huomata, mitkä tavarat kiertävät parhaiten ja mitkä taas jäävät nurkkiin pyörimään, vaikka kuinka yrittäisi niitä tarjota ilmaiseksi.
Yllättävän hyvin menevät käyttökuntoiset hygieniatuotteet – esimerkiksi avaamattomat shampoot, saippuat ja muut vastaavat löytävät nopeasti uudet omistajat. Myös askartelutarvikkeet kelpaavat hyvin, mikä ilahduttaa, koska niiden parissa joku voi löytää iloa ja luovuutta.
Sen sijaan koriste-esineet ja lelut eivät tunnu liikkuvan juuri lainkaan. Ehkä ihmisillä on jo liikaa kaikenlaista pientä sälää, tai sitten estetiikan ja maun erot tekevät niistä vaikeammin jaettavia. Vaatteita en ole vielä laittanut kiertoon, joten niiden menekistä en osaa sanoa.
Tämä onkin herättänyt minussa kysymyksen: kannattaako kaiken säilyttämistä jatkaa odotellen, josko joku joskus ehkä haluaisi sen? Onko järkeä pitää kaappien täytteenä esineitä, joita kukaan ei tunnu haluavan edes ilmaiseksi? Olen nyt vahvasti kallistumassa siihen ratkaisuun, että se, mikä ei kierrä, päätyy suoraan roskiin. Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa jyrkältä, mutta en halua, että kotini muuttuu varastoksi sellaiselle tavaralle, jota kukaan ei arvosta.
Kevyempi koti tuo kevyemmän mielen. Tämä prosessi on ollut silmiä avaava – huomaan entistä tarkemmin, miten paljon ylimääräistä tavaraa elämään kertyy huomaamatta. Samalla iloitsen siitä, että edes osa tarpeettomista esineistäni saa uuden elämän jonkun toisen kodissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti