Ostosretkahdus – askel taakse, mutta ei häpeää

 Olen ollut jo pitkään tilanteessa, jossa ostoksia ei juuri ole tullut tehtyä. Olen onnistunut pitämään kiinni päätöksestäni ja ollut tyytyväinen siihen, miten kulutustottumukseni ovat muuttuneet. Tämä viikko on kuitenkin ollut poikkeus – olen retkahtanut ostoksiin.

Tunnustan sen suoraan, mutta en aio hävetä sitä.

Kulutustottumusten muuttaminen ei ole aina suoraviivaista, eikä matka kohti kestävämpää elämäntapaa ole pelkkää onnistumisten juhlaa. Välillä tulee notkahduksia, mutta se ei tarkoita epäonnistumista. Pitkä hyvä jakso osoittaa, että suunta on oikea, ja yksi ostosretkahdus ei vie sitä pois.

Tärkeintä on se, miten tähän reagoi. Häpeän sijaan valitsen ymmärryksen – itselleni ja tilanteelleni. Sen sijaan, että syyllistäisin itseäni, haluan oppia tästä. Mikä sai minut tekemään nämä ostokset? Oliko taustalla stressiä, tunnetila tai ehkä jokin ulkoinen tekijä? Ja ennen kaikkea: miten tästä eteenpäin?

Aion jatkaa matkaani ilman, että annan yhden viikon määrittää kaikkea. Tämä ei ole loppu, vaan vain pieni poikkeama. Jokainen meistä kohtaa hetkiä, jolloin lipsumme tavoitteistamme, mutta tärkeintä on, ettei jäädä jumiin siihen hetkeen.

Jos sinäkin olet joskus kokenut ostosretkahduksen, muista: et ole yksin, eikä se määritä sinua. Jatketaan yhdessä eteenpäin, askel kerrallaan. 💙

Ostoskuri hallinnassa!

 On pakko todeta, että nyt kun ostoskuri on pysynyt liki ihanteellisella tavalla hallinnassa, tuntuu todella hyvältä. Kun katsoo taaksepäin, huomaan, kuinka paljon paremmin tilanne on nyt verrattuna vaikkapa viime vuoteen. Toki retkahduksia tapahtuu – sitä en kiellä – mutta kokonaiskuva on ehdottomasti positiivinen.

Täydellinen tilanne olisi tietysti se, ettei ostoskoriin eksyisi yhtään ylimääräistä tuotetta. Se on tavoite, jota kohti pyrin, mutta samalla ymmärrän, ettei täydellisyyteen tarvitse välttämättä yltää heti. Nykyinen tilanne on jo paljon parempi kuin ennen, ja sitä voisi kuvailla jopa tyydyttäväksi – ja tyydyttävä on huomattavasti parempi kuin hallitsematon.

Tämä prosessi on opettanut paljon itsekurista, suunnitelmallisuudesta ja siitä, miten kulutustottumuksia voi muuttaa askel kerrallaan. Jokainen onnistunut kauppareissu ilman turhia heräteostoksia on voitto, ja ne voitot kertyvät ajan mittaan suureksi kokonaisuudeksi.

Matka jatkuu, ja suunta on oikea. 

Turhan tavaran poisto-operaatio etenee

Sitä rupeaa tässä iässä pohtimaan, miten kummassa onkin tullut haalittua niin paljon turhaa tavaraa. Tavaroita, joita on hankkinut milloin mistäkin syystä ja jotka nyt täyttävät laatikoita, kaappeja ja nurkkia. Onneksi olen jo hyvän aikaa ollut sillä tiellä, että tavara lähtee enemmän ovesta ulos kuin sisään. Ja siitä olen todella tyytyväinen!

"Turhan tavaran laatikko" on ollut kovassa käytössä. Sinne päätyvät ne esineet, jotka eivät enää palvele tarkoitustaan omassa kodissani. Mutta mikä parasta, ne eivät päädy roskiin, vaan saavat uuden kodin ja jatkavat elämäänsä jossain muualla. Se tuo itsellekin hyvän mielen – joku toinen saa niistä iloa ja hyötyä.

Poisto-operaatiota riittää kyllä vielä pitkälle tulevaisuuteen. Jos tätä prosessia yrittäisi laittaa johonkin aikajanaan, se ei onnistuisi. Tämä vie aikaa juuri sen verran kuin vie, eikä kiirettä ole. Olen hyväksynyt sen, että tämä ei ole projekti, joka valmistuu yhdessä yössä. Tärkeintä on jatkuva eteneminen, vaikka pienin askelin.

Edellisen postauksen jälkeen tilanne on edelleen positiivinen. Suunta on oikea: tavaraa lähtee pois, mutta ei juurikaan tule tilalle. Ja mikä tärkeintä – ostosretkahdusta ei ole tapahtunut! En edelleenkään usko, että se viimeinen retkahdus olisi enää edessä, sillä tilanne tuntuu vakaalta. Ei enää turhia ostoksia, ei enää tavaran keräämistä vain keräämisen vuoksi.

Kulutustottumusten muuttaminen.

 Olen viime aikoina seurannut tarkasti, miten tavara liikkuu kotonani – mitä lähtee ulos ja mitä tulee sisään. On pakko todeta, että omien kulutustottumusten muuttaminen on yllättävän vaikeaa! Aluksi tuntui, että homma sujuu hyvin: tavaraa lähti pois, mutta uutta ei tullut tilalle. Sitten tuli kuitenkin retkahdus.

Tiedätkö sen tunteen, kun hetken aikaa menee loistavasti, ja sitten yhtäkkiä huomaat lipsuneesi takaisin vanhoihin tapoihin? Juuri niin kävi minulle. Yhtäkkiä huomasin taas hankkivani asioita, joita en oikeasti tarvinnut – pieniä juttuja, mutta yhdessä ne muodostivat ison eron.

Tällä hetkellä tilanne on taas parempi. Ei täydellinen, mutta sanoisin, että kestävällä pohjalla. Olen hyväksynyt sen, että takapakkeja tulee, mutta tärkeintä on, että suunta on oikea. En usko, että viimeistä retkahdusta on vielä nähty, mutta mitä harvemmin niitä tulee, sitä tyytyväisempi olen itseeni. Ja loppujen lopuksi tämä ei ole kilpailu täydellisyydestä, vaan matkasta kohti parempia valintoja.

Konmarituksen henkeen.

 Olen viime aikoina uppoutunut tavaran karsinnan maailmaan. En nyt ihan kirjaimellisesti konmarita, mutta jotain sen suuntaista kuitenkin – eli vähennän, järjestelen ja pyrin kohti kevyempää elämää. Tavaraa on kertynyt vuosikymmenten varrella, ja nyt on aika antaa ylimääräisille esineille uusi koti tai tehdä tilaa hengittää.

Facebookin kierrätysryhmät, kuten "Annataan" ja "Roskalava", ovat olleet tässä projektissa hyvänä apuna. On ollut mielenkiintoista huomata, mitkä tavarat kiertävät parhaiten ja mitkä taas jäävät nurkkiin pyörimään, vaikka kuinka yrittäisi niitä tarjota ilmaiseksi.

Yllättävän hyvin menevät käyttökuntoiset hygieniatuotteet – esimerkiksi avaamattomat shampoot, saippuat ja muut vastaavat löytävät nopeasti uudet omistajat. Myös askartelutarvikkeet kelpaavat hyvin, mikä ilahduttaa, koska niiden parissa joku voi löytää iloa ja luovuutta.

Sen sijaan koriste-esineet ja lelut eivät tunnu liikkuvan juuri lainkaan. Ehkä ihmisillä on jo liikaa kaikenlaista pientä sälää, tai sitten estetiikan ja maun erot tekevät niistä vaikeammin jaettavia. Vaatteita en ole vielä laittanut kiertoon, joten niiden menekistä en osaa sanoa.

Tämä onkin herättänyt minussa kysymyksen: kannattaako kaiken säilyttämistä jatkaa odotellen, josko joku joskus ehkä haluaisi sen? Onko järkeä pitää kaappien täytteenä esineitä, joita kukaan ei tunnu haluavan edes ilmaiseksi? Olen nyt vahvasti kallistumassa siihen ratkaisuun, että se, mikä ei kierrä, päätyy suoraan roskiin. Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa jyrkältä, mutta en halua, että kotini muuttuu varastoksi sellaiselle tavaralle, jota kukaan ei arvosta.

Kevyempi koti tuo kevyemmän mielen. Tämä prosessi on ollut silmiä avaava – huomaan entistä tarkemmin, miten paljon ylimääräistä tavaraa elämään kertyy huomaamatta. Samalla iloitsen siitä, että edes osa tarpeettomista esineistäni saa uuden elämän jonkun toisen kodissa.