Puhutaanko hetki siitä, miten itselle ostettu aineeton lahja voi osoittautua täydelliseksi huijaukseksi? Valitettavan harva edes ymmärtää tulleensa huijatuksi. Toki hevosten – kuten muidenkin eläinten – kanssa voi sattua ja tapahtua, mutta kaikkea ei voi selittää pelkällä huonolla tuurilla. Kusetus on kusetusta.
Ostin keväällä/kesällä 2021 osuuden pikkuvarsasta, jota kehuttiin jo syntymästään saakka rakenteeltaan erinomaiseksi. Tamma oli niin söpö, että pakkohan siitä oli osuus ostaa. Olin myös innoissani siitä, että hevonen saatiin vietyä yhdelle Suomen parhaista valmentajista – henkilölle, jolla on vuosikymmenten menestyksekäs ura valmentajana, ohjastajana, omistajana ja kasvattajana. En olisi ikinä uskonut näin hienon mahdollisuuden osuvan omalle kohdalleni! Vielä paremmalta tuntui, kun kyseinen valmentaja kehui jo vuoden vanhaa varsaa lahjakkaaksi ja juoksijan vikaiseksi. Näiden lausuntojen pohjalta kimpanvetäjä maksoi tamman kaikkiin mahdollisiin suurkilpailuihin ennakkomaksut.
Tässä kohtaa alkoi vihjailu siitä, että kyllähän tällä Kriterium ja Derby voitetaan, tai ainakin ollaan kärkikahinoissa mukana. Tässä kohtaa ei kuitenkaan mainittu sitä, että pelkkä osallistumismaksu ei riitä, eikä edes lahjakas hevonen pääse suoraan suurkilpailuihin ilman karsintojen läpäisyä (niin ja karsintoihinkin pitää päästä mukaan).
Vaikka eläinoikeusjärjestöt usein väittävät, että ravureiden jalkavaivat johtuvat liiallisesta tai liian kovasta treenistä, meidän "Suklaamme" kohdalla loukkaantumiset olivat pitkälti sen omien toilailujen syytä. Tästä johtuen tamma pääsi koelähtöön vasta tänä kesänä, joka on kilpailu-uran aloittamiseksi pakollinen. Se läpäisi sen heti ensimmäisellä yrittämällä, vaikka tekikin siinä pienen tempun.
Kilpailu-ura alkoi lopulta vasta syksyllä. Ensimmäisessä startissa "Suklaa" sijoittui kolmen parhaan joukkoon, vaikka hävisi huonommaksi arvioidulle hevoselle. Toisessa startissa tamma teki lapsellisuuttaan virheen, joka maksoi sijoituksen kärkikolmikossa. Kolmas startti meni ensimmäisen tapaan: sijoitus kolmen parhaan joukkoon, mutta taas huonompi hevonen pääsi ohi. Neljäs startti toi odotetun voiton ylivoimaisella tyylillä, mutta koska kilpailu-ura alkoi myöhään, Kriterium jäi meidän osaltamme haaveeksi. Tämä ei estänyt kimpanvetäjää mainostamasta Derby-unelmaa entistä suuremmalla innolla ensimmäisen voiton jälkeen.
Viides startti noudatti tuttua kaavaa – jälleen "Suklaan" edelle pääsi huonompi hevonen. Kuudennessa startissa tamma oli jälleen kolmen parhaan joukossa, mutta edelle pääsivät samantasoiset hevoset. Tästä huolimatta kimpanvetäjä jaksaa rummuttaa Derby-unelmaa, vaikka se ei ole enää realistinen. Hevonen ei ole startannut tänä vuonna miljoonien tekosyiden varjolla. Rahaa sillä on tienattuna alle 10 000 euroa, se ei ole kilpaillut kahteen kuukauteen, eikä tule näillä näkymin kilpailemaankaan. Siitä huolimatta kimpanvetäjä puhuu suurkilpailuista mainitsematta lainkaan sitä, että mahdollisuus osallistumiseen on käytännössä olematon. "Suklaa" ei tule todennäköisesti kilpailemaan suurkilpailuissa, eikä sen tämänhetkiset näytöt riitä huipulle.
Minulle "Suklaa" on silti mieluinen, vaikka se ei täytäkään niitä lupauksia, joita mainospuheissa esitettiin. Mutta tässä tilanteessa on kyse paljon suuremmasta ongelmasta: meille mainostetaan jatkuvasti jotain, mitä ei ole olemassa. Tämä on eettisesti ja moraalisesti väärin kaikkia omistajia kohtaan – riippumatta siitä, ymmärtävätkö tai hyväksyvätkö he tilanteen.
On myös täysin käsittämätöntä, että kimpanvetäjä on esittänyt vaatimuksen siitä, ettei omistajat saisi keskustella hevoseen liittyvistä asioista keskenään tai ulkopuolisille. Tämä on täysin perusteeton vaatimus, eikä sillä ole oikeudellista pohjaa. Jokaisella on oikeus puhua omasta laillisesta omaisuudestaan vapaasti. Samoin kimpanvetäjän vaatimus siitä, ettei hevosen kuvia saisi jakaa somessa, on perusteeton. Hevosella ei ole oikeudellisesti katsottuna samanlaista yksityisyyden suojaa kuin ihmisillä. Koska kyseessä on laillinen omaisuutemme, meillä on täysi oikeus julkaista kuvia siitä niin paljon kuin haluamme. Ainoa asia, joka rajoittaa kuvien jakamista, on muiden ihmisten yksityisyyden suoja – ja se on helppo huomioida sumentamalla henkilöt pois kuvista.
Tämä tapaus on opettanut paljon. Kun seuraavan kerran harkitsen osuutta kimppahevosesta, tulen suhtautumaan lupauksiin paljon kriittisemmin. Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti ei ole totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti