Tammikuun ostot ja poistot.

 Tammikuu on takana, ja on aika tarkastella, mitä kaikkea tuli ostettua ja mistä tavaroista onnistuin luopumaan. Olen yrittänyt tietoisesti vähentää turhia hankintoja ja samalla käydä läpi kotini esineitä kriittisemmällä silmällä. Välillä tämä onnistuu paremmin, välillä taas huomaan lipsuvani.

Hygieniatuotteet
Ostin tammikuun aikana 25 hygieniatuotetta ja vastaavasti niitä poistui 18 kappaletta. Hieman yllätyin, että ostin enemmän kuin käytin loppuun tai poistin. Tässä olisi selkeästi parantamisen varaa – vanhat pois ennen kuin uusia hankitaan. Se olisi se ainut ja oikea tapa myös tässä tuoteryhmässä.

Kodin pientavarat
Tällä saralla kehitys on ollut erittäin positiivista! Ostin vain 6 uutta kodin pientavaraa, mutta samaan aikaan niitä poistui huimat 47 kappaletta. Toivottavasti tämä kehitys jatkuu mahdollisimman pitkään. Kukaan ei tarvitse vanhaa keräilykorttikokoelmaa tai kolmea kuorintaveistä, joten on helpottavaa saada ylimääräistä tavaraa pois nurkista.

Kynät ja askartelutarvikkeet
Tässä kohtaa tulee todellinen pysähdyksen paikka. Ostin tammikuussa peräti 129 kynää ja askartelutarviketta, mikä on suoraan sanottuna järkyttävä määrä! Samaan aikaan onnistuin käyttämään loppuun tai poistamaan vain 59 kappaletta. Tämän kategorian kohdalla minun täytyy ehdottomasti hillitä ostotahtia ja keskittyä käyttämään olemassa olevia varastoja.

Vaatteet ja asusteet
Tässä kategoriassa en voi kehua itseäni – ostin 9 uutta vaatetta tai asustetta, joista suurin osa ei ollut edes tarpeellisia. Samaan aikaan poistin vain kaksi loppuun kulunutta vaatetta. Selkeä parannuskohde helmikuulle!

Elektroniikka
Tämä osio meni juuri niin kuin pitääkin: ostin yhden uuden elektroniikkatuotteen ja poistin yhden. Tämä on kuluttamisen oikea malli – hankintoja vain tarpeeseen.

Lemmikkitavarat
Täällä voin taputtaa itseäni selkään. En ostanut yhtään uutta tavaraa lemmikilleni, mutta poistin kaksi loppuun kulunutta tuotetta. Olen erityisen ylpeä siitä, etten hankkinut mitään turhaa poistettujen tilalle.

Lopuksi
Tammikuu osoitti, että olen oikealla tiellä tavaran vähentämisessä, mutta tietyillä osa-alueilla on vielä paljon työtä tehtävänä. Helmikuussa keskityn erityisesti hygieniatuotteiden ja askartelutarvikkeiden hankintojen hillitsemiseen sekä vaatteiden ostamisen vähentämiseen. 

Konmarituksen henkeen.

 Olen viime aikoina uppoutunut tavaran karsinnan maailmaan. En nyt ihan kirjaimellisesti konmarita, mutta jotain sen suuntaista kuitenkin – eli vähennän, järjestelen ja pyrin kohti kevyempää elämää. Tavaraa on kertynyt vuosikymmenten varrella, ja nyt on aika antaa ylimääräisille esineille uusi koti tai tehdä tilaa hengittää.

Facebookin kierrätysryhmät, kuten "Annataan" ja "Roskalava", ovat olleet tässä projektissa hyvänä apuna. On ollut mielenkiintoista huomata, mitkä tavarat kiertävät parhaiten ja mitkä taas jäävät nurkkiin pyörimään, vaikka kuinka yrittäisi niitä tarjota ilmaiseksi.

Yllättävän hyvin menevät käyttökuntoiset hygieniatuotteet – esimerkiksi avaamattomat shampoot, saippuat ja muut vastaavat löytävät nopeasti uudet omistajat. Myös askartelutarvikkeet kelpaavat hyvin, mikä ilahduttaa, koska niiden parissa joku voi löytää iloa ja luovuutta.

Sen sijaan koriste-esineet ja lelut eivät tunnu liikkuvan juuri lainkaan. Ehkä ihmisillä on jo liikaa kaikenlaista pientä sälää, tai sitten estetiikan ja maun erot tekevät niistä vaikeammin jaettavia. Vaatteita en ole vielä laittanut kiertoon, joten niiden menekistä en osaa sanoa.

Tämä onkin herättänyt minussa kysymyksen: kannattaako kaiken säilyttämistä jatkaa odotellen, josko joku joskus ehkä haluaisi sen? Onko järkeä pitää kaappien täytteenä esineitä, joita kukaan ei tunnu haluavan edes ilmaiseksi? Olen nyt vahvasti kallistumassa siihen ratkaisuun, että se, mikä ei kierrä, päätyy suoraan roskiin. Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa jyrkältä, mutta en halua, että kotini muuttuu varastoksi sellaiselle tavaralle, jota kukaan ei arvosta.

Kevyempi koti tuo kevyemmän mielen. Tämä prosessi on ollut silmiä avaava – huomaan entistä tarkemmin, miten paljon ylimääräistä tavaraa elämään kertyy huomaamatta. Samalla iloitsen siitä, että edes osa tarpeettomista esineistäni saa uuden elämän jonkun toisen kodissa.

Ystävänpäivä ilman turhaa roinaa

 Taas on edessä yksi niistä päivistä, jolloin ihmisten odotetaan ostavan toisilleen lahjoja. Kuten aina, ystävänpäivän lähestyessä mainonta muuttuu entistä aggressiivisemmaksi – meille syötetään ajatusta siitä, että rakkaus ja ystävyys mitataan tavaroilla.

Mutta miksi? Miksi meidän pitäisi jälleen kerran hamstrata annettavaksi esineitä, joita aikuiset ihmiset eivät oikeasti tarvitse? Lahjat, jotka eivät kulu pois, päätyvät lopulta roskiin, kirpputoreille tai UFF-laatikoihin. Onko siinä mitään järkeä?

Itse toivon tänäkin vuonna, etten saa mitään turhaa tavaraa. En myöskään aio kuormittaa ystäviäni vastaavalla. Sen sijaan haluan juhlistaa ystävyyttä yksinkertaisesti ja aidosti. Ystävänpäivänä oveni on auki – ne, jotka haluavat, voivat tulla nauttimaan kahvia ja pullaa kanssani.

Ei lahjapaketteja, ei turhia ostoksia, ei kulutushysteriaa. Vain hetkiä yhdessä.

Oppirahat maksettu!

 Sanotaan heti kättelyssä, että tässä tarinassa on paljon myös omaa syytäni. Haluan jakaa kokemukseni, jotta joku muu voisi oppia virheistäni eikä päätyisi samaan tilanteeseen. Tässäpä siis tarina siitä, miten päädyin Tori.fi:ssä huijatuksi.

Myin palvelussa tuotteen 20 euron hintaan. Sovimme ostajan kanssa noudon keskelle päivää kotonani. Kun sovittu kellonaika tuli, ostajaa ei kuitenkaan alkanut kuulua. Tässä kohtaa tein ensimmäisen virheen: suostuin muuttamaan suunnitelmaa. Meillä oli kiire saada asia hoidettua, joten sovimme, että laittaisin tuotteen kassissa ulos ja ostaja noutaisi sen siitä – maksun hän lupasi hoitaa MobilePaylla.

Olin itse lähdössä lääkäriin, joten jätin kassin sovitusti pihalle ja jatkoin päivääni. Lääkäristä päästyäni huomasin, ettei MobilePay-sovellukseen ollut tullut maksua. Ajattelin vielä siinä vaiheessa, että ehkä tuote oli jäänyt hakematta. Päätin kotiin päästyäni tarkistaa tilanteen ja ilmoittaa ostajalle, että jos tuotetta ei ollut haettu, myisin sen seuraavalle.

Kun saavuin kotiin, näky pihalla pysäytti. Kassi, jossa myytävä tuote oli ollut, lojui maassa revittynä. Lähetin ostajalle viestin ja kysyin, oliko hän löytänyt tuotteen. Hän vastasi, että kyllä, tuote oli noudettu. Mainitsin siinä vaiheessa, että maksua ei ollut tullut. Hän lupasi hoitaa asian, mutta maksua ei ole vieläkään näkynyt – eikä varmaan koskaan tulekaan.

Tällainen tilanne on tietenkin harmillinen, mutta täytyy myöntää, että oma toimintani mahdollisti tämän huijauksen. Tästä lähtien pidän kiinni sovituista noutoajoista enkä luovuta tavaraa ennen kuin maksu on varmasti tullut tilille.

Vaikka 20 euroa ei maailmaa kaada, kokemus jäi kaivelemaan. Varastamista ja huijaamista en voi hyväksyä missään muodossa. Ajattelen kuitenkin, että tämä oli oppiraha, jonka maksoin itselleni muistutukseksi. Ensi kerralla olen varovaisempi ja viisaampi.

Kuluttamisen uudet tuulet!

 Elämäni on tullut vaiheeseen, jossa on aika pysähtyä ja pohtia, mitä oikeasti tarvitsen ja milloin ostan jotain uutta. Tiukat ajat ovat todellisuutta monesta eri syystä, ja nämä seikat pakottavat minut tarkastelemaan kulutustottumuksiani. Tavoitteeni on selkeä: haluan karsia turhaa tavaraa ja pyrkiä minimalistisempaan elämäntyyliin. On aika keskittyä siihen, mikä todella on tarpeellista ja kestävää.

Mikä minua häiritsee eniten tässä kulutuskeskeisessä maailmassa? Se, että niin moni asia ja esine ei yksinkertaisesti kärsimättä käytössä. Esimerkkinä tästä on aivan äskeinen tapaus: miniältäni saamani lahjasukat. Ne olivat tunnetun merkin sukat, jotka hajosivat parissa tunnissa! Oli suorastaan absurdi olo ajatella, että minun pitäisi reklamoida sukkapari valmistajalle. Mutta tein niin. Ja yllätyksekseni valmistaja reagoi nopeasti ja positiivisesti – nyt matkalla on kolme paria uusia sukkia. Vaikka aluksi reklamaatio tuntui vaivalloiselta, se opetti minulle jotain tärkeää: kuluttajana minulla on oikeus vaatia tuotteelta laatua, joka vastaa sen hintaa.

Minimalismi elämäntapana

Minimalismi ei ole vain tavaran karsintaa, vaan tapa elää kevyemmin. Kun tavarat vähenevät, tilalle tulee tilaa hengittää ja ajatella selkeämmin. Olen alkanut kyseenalaistaa jokaisen ostoksen:

1. Onko tämä esine tarpeellinen?

2. Kestääkö se käytössäni?

3. Tuo se minulle iloa pitkällä aikavälillä?

Haluan investoida sellaisiin tavaroihin, jotka kestävät aikaa ja käyttöä. Tämä ei tarkoita, että kaikki pitäisi olla kallista. Tärkeintä on, että tuotteet ovat laadukkaita ja vastaavat tarkoitustaan.

Vastuullisuus kuluttamisessa

Reklamaatiotilanteeni sai minut miettimään myös vastuullisuutta laajemmassa mittakaavassa. Kuluttajilla on voimaa, kun he vaativat parempia tuotteita ja vastuullista toimintaa. Yritykset kuuntelevat, kun tarpeeksi moni ääni kantautuu heille. Se, että valmistaja hyvitti sukkien virheen ja lähetti uudet tilalle, oli askel oikeaan suuntaan. Nyt jää nähtäväksi, kestävätkö uudet sukat paremmin.

Minimalismi ja käytännöllinen suhtautuminen kuluttamiseen ovat auttaneet minua keskittymään siihen, mikä on tärkeää. En halua kodissani olevaa tavaramäärää hallitsemaan elämääni, vaan päinvastoin. Kun kulutan, teen sen harkiten ja panostan laatuun.

Käytännön vinkkejani minimalistiseen kulutukseen:

• Pidä ostoslista: Harkitse jokaista ostosta huolellisesti ennen ostopäätöstä.

• Vertaile tuotteita: Selvittä, mikä merkki tai valmistaja on luotettava ja panostaa kestävyyteen.

• Arvioi tarpeet: Mieti, onko sinulla jo olemassa jokin vastaava esine, joka ajaisi saman asian.

• Anna palautetta: Jos tuote ei vastaa odotuksia, älä epäröi reklamoida. Palaute auttaa parantamaan laatua.

Matkani minimalismin parissa on vasta alussa, mutta jo nyt tunnen sen tuoman rauhan. Kun koti on vähemmän tavaran täyttämä, myös mieli kevenee. Samalla opettelen kuluttamaan vastuullisesti ja vaatimaan tuotteilta laatua. Meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa, pienilläkin teoilla.