Tavaroiden tilannepäivitys – ensimmäistä kertaa toukokuun jälkeen

 Kesällä en tullut seuranneeksi tarkemmin, miten tavara on liikkunut sisään ja ulos, mutta nyt on aika palata asiaan. Toukokuun jälkeen on tapahtunut paljon, ja katsotaanpa vähän tarkemmin, missä mennään.

Kosmetiikka & ihonhoito

Tämän vuoden aikana olen ostanut yhteensä 214 tuotetta. Viime postauksen jälkeen olen käyttänyt loppuun tai poistanut 66 tuotetta, ja koko vuoden aikana yhteensä 226 tuotetta.
➡️ Saldo näyttää siltä, että minulla on nyt 12 tuotetta vähemmän kuin vuoden alussa. Ja kyllä – vähemmälläkin määrällä pärjäisi vallan mainiosti!

Pientavarat

Tässä kategoriassa olen todella ylpeä itsestäni: viime postauksen jälkeen olen ostanut vain 2 tuotetta, mutta poistanut peräti 94 kappaletta!
Koko vuoden aikana poistoja on kertynyt 242, ja ostoksia vain 32. Suunta on siis oikein hyvä.

Kynät & askartelutarvikkeet

Tämä on ollut kaikkein eläväisin kategoria. Olen ostanut vuoden aikana yhteensä 422 tuotetta, joista kesän aikana 114.
Poistoja on kertynyt vuoden aikana 463 kappaletta, joista kesän aikana 86.
➡️ Yhteensä tavaraa on siis 41 tuotetta vähemmän kuin vuoden alussa.

Vaatteet & asusteet

Olen poistanut tänä vuonna 37 tuotetta, joista 17 kesän aikana.
Ostoksia on kertynyt yhteensä 40 kappaletta, mikä tarkoittaa, että saldo on +3 tuotetta verrattuna vuoden alkuun.

Elektroniikka

Tänä vuonna olen poistanut 7 tuotetta, joista 5 kesällä.
Ostoja on kertynyt 4 tuotetta, joista 2 kesän aikana.
➡️ Yhteensä elektroniikkaa on siis 3 tuotetta vähemmän kuin vuoden alussa.

Lemmikkitarvikkeet

Poistoja tänä vuonna on kertynyt 4 tuotetta, joista yksi kesällä.
Ostoksia vain 1 kappale.
➡️ Tämä kategoria on miinuksella 3 tuotetta vuoden alusta.

Minulla on siis yhteensä 269 tavaraa vähemmän kuin vuoden alussa. 

Tavaratase toukokuussa – mitä ostin, mitä poistin?

 Toukokuun saldo on nyt koossa, ja samalla myös hyvä hetki katsoa, missä mennään koko vuoden tavaramäärän suhteen. Olen pitänyt koko vuoden ajan kirjaa kaikista ostamistani ja poistamistani tavaroista – ja vaikka numeroita kertyy, on niiden avulla myös yllättävän palkitsevaa nähdä konkreettisesti, miten omat kulutustottumukset kehittyvät.

Kosmetiikka & ihonhoito

Tänä vuonna olen ostanut yhteensä 148 kosmetiikka- ja ihonhoitotuotetta, joista 21 tuli hankittua toukokuussa. Poistoja olen tehnyt vielä enemmän: 155 tuotetta on poistunut koko vuoden aikana, joista 33 juuri toukokuussa. Tämän kategorian osalta olen siis onnistunut vähentämään tuotteita yhteensä 7 kappaleella alkuvuoteen verrattuna. Pienin askelin, mutta oikeaan suuntaan!

Pientavarat – kodin kertymät kuriin

Pientavaraa, eli kaikenlaista pientä sälää mitä kotiin kertyy kuin huomaamatta, olen ostanut 30 kappaletta tänä vuonna. Toukokuun osuus oli 5 kpl. Poistojen määrä tässä kategoriassa on ollut hurja – 178 tuotetta, joista 21 toukokuussa. Tämän kategorian saldo on siis -148 tuotetta, mikä tuntuu todella hyvältä. Vähemmän turhaa tavaraa = enemmän tilaa ja selkeyttä arjessa.

Kynät ja askartelutarvikkeet

Tämä kategoria on ollut aktiivinen: ostin tänä vuonna 308 tuotetta, joista toukokuussa 57 kpl. Samalla olen ollut tehokas myös poistojen suhteen – 377 tuotetta poistui, joista 34 toukokuussa. Tämä tarkoittaa, että vuoden alusta määrää on saatu pienennettyä 69 tuotteella. Hyvä tasapaino säilyy, vaikka luovuus saa tilaa!

Vaatteet ja asusteet

Tässä kategoriassa olen erityisen tyytyväinen itseeni: koko vuoden aikana olen ostanut 27 vaatetta tai asustetta – mutta en ainuttakaan toukokuussa! Tämä on ehdottomasti yksi kuun ylpeydenaiheista. Poistoja olen tehnyt yhteensä 20, joista 4 toukokuussa. Tässä saldo on vielä plussan puolella (+7), mutta tärkeintä on, että ostaminen on maltillista ja harkittua.

Elektroniikka

Tämä kategoria pysyy rauhallisena: olen ostanut 2 tuotetta (toinen toukokuussa) ja poistanut myös 2 (toinen toukokuussa). Elektroniikka on usein arvokkaampaa ja harvemmin hankittavaa, joten tasapaino on tässä kohdallaan.

Lemmikin tarvikkeet

Lemmikin tarvikkeita olen hankkinut vain yhden tuotteen tänä vuonna – senkin toukokuussa. Poistoja on ollut kolme, joista yksi toukokuussa. Tässäkin saldo siis pakkasen puolella (-2), mikä on hyvä, kun varastot eivät pääse paisumaan.

---

Yhteenveto

Tämän vuoden aikana olen ostanut yhteensä 516 tavaraa ja poistanut 735 tavaraa. Se tarkoittaa, että kotini tavaramäärä on vähentynyt 219 tuotteella.

Vaikka en ole tavoitellut minimalismia, on ollut todella motivoivaa huomata, kuinka tavaramäärä voi kääntyä laskuun pelkästään tietoisilla valinnoilla. Pienilläkin teoilla ja jatkuvalla seurannalla saa aikaan isoja muutoksia – erityisesti oman mielenrauhan kannalta.

Kesäkuu saa tulla, olen valmis! 🌿

Tavarakatsaus: Huhtikuun saldo ja vuoden eteneminen

 Tässä kuussa oli taas aika tehdä pieni katsaus omistuksiin – ja erityisesti siihen, mitä on tullut ostettua ja mistä luovuttua. Tavoitteena on vähentää tavaraa ja kuluttaa fiksummin, mutta matka ei todellakaan ole ollut suoraviivainen.

Kosmetiikka ja ihonhoito on edelleen aktiivisin kategoriani. Vuoden alusta olen ostanut yhteensä 127 tuotetta ja käyttänyt loppuun tai muuten poistanut 122. Huhtikuussa ostin 30 ja poistin 34 tuotetta, mikä on vihdoin pieni askel oikeaan suuntaan! Silti – saldoni on edelleen viisi tuotetta plussalla vuoden alkuun verrattuna. Ei täydellistä, mutta kehitystä kuitenkin.

Pientavaraa (kaikenlaista pikkusälää, mitä nyt kodin nurkkiin kertyy) on tullut ostettua tänä vuonna vain 25 kappaletta, mutta poistoja on kertynyt peräti 157. Huhtikuussa ostin 3 ja poistin 24. Tämä kategoria on siis selkeästi menossa oikeaan suuntaan – jes!

Kynät ja askartelutarvikkeet saivat kunnon kevätsiivouksen. Tänä vuonna olen ostanut niitä 251 kappaletta ja poistanut 343. Huhtikuussa en ostanut yhtään, mutta poistin 96 tuotetta. Vaikka numerot kuulostavat hurjilta, tämäkin saldo on ilahduttavasti miinuksella. En ehkä tarvitse kyniä enää vähään aikaan.

Vaatteet ja asusteet sen sijaan… no, ne ovat olleet heikko kohtani. Tänä vuonna olen ostanut 27 tuotetta ja poistanut vain 16. Huhtikuun saldo oli 4 ostosta ja vain 1 poisto. Lopputulos: minulla on nyt 11 vaatetta tai asustetta enemmän kuin tammikuussa. Tiedostan tilanteen, mutta itsehillintä ei ole ollut tällä osa-alueella vahvimmillaan. Tässä on siis vielä paljon parannettavaa.

Elektroniikka ja lemmikkitavarat ovat pysyneet ennallaan koko vuoden, joten niistä ei tällä kertaa ihmeempiä raportoitavaa.

Olen ostanut tänä vuonna 431 tavaraa ja poistanut 641 tavaraa. Minulla on siis 210 tavaraa vähemmän kuin ennen, 

Tavaramäärän seuranta – maaliskuun tilanne

 Vuosi 2025 on edennyt jo kolmen kuukauden verran, ja on jälleen aika tarkastella ostettujen ja poistettujen tavaroiden saldoa. Olen seurannut aktiivisesti tavaramääräni kehitystä eri kategorioissa, ja maaliskuussa on tapahtunut taas muutoksia.

Ihonhoito ja kosmetiikka

Tänä vuonna olen ostanut yhteensä 97 ihonhoito- ja kosmetiikkatuotetta ja poistanut 88 kappaletta. Maaliskuussa ostin 37 tuotetta ja poistin 40. Tämä tarkoittaa sitä, että minulla on nyt 9 tuotetta enemmän kuin vuoden alussa, mutta 2 vähemmän kuin viime kuun jälkeen.

Pientavarat

Tänä vuonna olen poistanut yhteensä 133 pientavaraa ja ostanut tilalle vain 22. Maaliskuussa poistin 34 pientavaraa ja ostin tilalle 4. Kokonaisuutena vuoden alusta minulla on nyt 111 pientavaraa vähemmän.

Kynät ja askartelutarvikkeet

Tämä kategoria on ollut tänä vuonna aktiivinen. Olen ostanut 256 kappaletta kyniä ja askartelutarvikkeita sekä poistanut 247. Maaliskuussa poistin peräti 110 kappaletta ja ostin 62. Näin ollen vuoden alusta saldo on 9 kappaletta vähemmän. 

Vaatteet ja asusteet

Tänä vuonna olen ostanut 23 vaatetta tai asustetta ja poistanut 15. Maaliskuussa ostin 6 ja poistin 5. Kokonaisuudessaan minulla on nyt 8 vaatetta tai asustetta enemmän kuin vuoden alussa.

Elektroniikka ja lemmikkitavarat

Tämän kategorian osalta ei ole tapahtunut muutoksia viime kuusta. Tänä vuonna olen ostanut yhden elektroniikkatuotteen ja poistanut yhden. Lemmikkitavaroita en ole ostanut, mutta kaksi on poistettu.

Yhteenveto

Kaikkiaan olen tänä vuonna poistanut 495 tavaraa ja ostanut 390. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden alusta lähtien minulla on nyt 105 tavaraa vähemmän.

Tavaroiden hallinta on jatkuva prosessi, ja on ollut mielenkiintoista seurata, miten määrät muuttuvat eri kategorioissa. Tavoitteena on edelleen pitää tavaramäärä hallinnassa ja tehdä harkittuja hankintoja. Katsotaan, miten tilanne kehittyy seuraavan kuukauden aikana!

Ostosretkahdus – askel taakse, mutta ei häpeää

 Olen ollut jo pitkään tilanteessa, jossa ostoksia ei juuri ole tullut tehtyä. Olen onnistunut pitämään kiinni päätöksestäni ja ollut tyytyväinen siihen, miten kulutustottumukseni ovat muuttuneet. Tämä viikko on kuitenkin ollut poikkeus – olen retkahtanut ostoksiin.

Tunnustan sen suoraan, mutta en aio hävetä sitä.

Kulutustottumusten muuttaminen ei ole aina suoraviivaista, eikä matka kohti kestävämpää elämäntapaa ole pelkkää onnistumisten juhlaa. Välillä tulee notkahduksia, mutta se ei tarkoita epäonnistumista. Pitkä hyvä jakso osoittaa, että suunta on oikea, ja yksi ostosretkahdus ei vie sitä pois.

Tärkeintä on se, miten tähän reagoi. Häpeän sijaan valitsen ymmärryksen – itselleni ja tilanteelleni. Sen sijaan, että syyllistäisin itseäni, haluan oppia tästä. Mikä sai minut tekemään nämä ostokset? Oliko taustalla stressiä, tunnetila tai ehkä jokin ulkoinen tekijä? Ja ennen kaikkea: miten tästä eteenpäin?

Aion jatkaa matkaani ilman, että annan yhden viikon määrittää kaikkea. Tämä ei ole loppu, vaan vain pieni poikkeama. Jokainen meistä kohtaa hetkiä, jolloin lipsumme tavoitteistamme, mutta tärkeintä on, ettei jäädä jumiin siihen hetkeen.

Jos sinäkin olet joskus kokenut ostosretkahduksen, muista: et ole yksin, eikä se määritä sinua. Jatketaan yhdessä eteenpäin, askel kerrallaan. 💙

Ostoskuri hallinnassa!

 On pakko todeta, että nyt kun ostoskuri on pysynyt liki ihanteellisella tavalla hallinnassa, tuntuu todella hyvältä. Kun katsoo taaksepäin, huomaan, kuinka paljon paremmin tilanne on nyt verrattuna vaikkapa viime vuoteen. Toki retkahduksia tapahtuu – sitä en kiellä – mutta kokonaiskuva on ehdottomasti positiivinen.

Täydellinen tilanne olisi tietysti se, ettei ostoskoriin eksyisi yhtään ylimääräistä tuotetta. Se on tavoite, jota kohti pyrin, mutta samalla ymmärrän, ettei täydellisyyteen tarvitse välttämättä yltää heti. Nykyinen tilanne on jo paljon parempi kuin ennen, ja sitä voisi kuvailla jopa tyydyttäväksi – ja tyydyttävä on huomattavasti parempi kuin hallitsematon.

Tämä prosessi on opettanut paljon itsekurista, suunnitelmallisuudesta ja siitä, miten kulutustottumuksia voi muuttaa askel kerrallaan. Jokainen onnistunut kauppareissu ilman turhia heräteostoksia on voitto, ja ne voitot kertyvät ajan mittaan suureksi kokonaisuudeksi.

Matka jatkuu, ja suunta on oikea. 

Helmikuun tavaraseuranta – mitä tuli ja mitä meni?

 Helmikuu alkaa olla paketissa, ja on jälleen aika tarkastella, kuinka paljon tavaraa on tullut hankittua ja kuinka paljon on saatu poistettua. Tämä kuukausi on ollut mielenkiintoinen ja tuonut sekä onnistumisia että haasteita tavaravirran hallinnassa.

Hygieniatuotteet ja kosmetiikka

Tämän vuoden alusta lähtien olen ostanut yhteensä 25 hygienia- ja kosmetiikkatuotetta ja poistanut 17. Helmikuussa hankin 35 uutta tuotetta ja poistin 31. Positiivista on, että "ylimääräisiä" ostoksia tuli vain 4, kun aiemmin tänä vuonna niitä on kertynyt jo 7. Silti lopputulos ei ole hyvä: vuoden alusta laskettuna minulla on nyt 11 tuotetta enemmän kuin tähän vuoteen tullessa. 

Kodin pienet tavarat

Pientavaran karsinta on sujunut erinomaisesti. Aiemmin tänävuonna olen poistanut 47 tuotetta ja ostanut 6. Helmikuussa jatkoin samalla linjalla: ostin 12 kodin tavaraa ja poistin 52. Kokonaisuudessaan tänä vuonna on poistunut jo 81 esinettä. Tähän kategoriaan kuuluvat muun muassa koriste-esineet ja pienet käyttötavarat, joiden karsiminen on ollut melko vaivatonta.

Kynät ja askartelutarvikkeet

Tässä kategoriassa olen joutunut tekemään enemmän työtä tasapainon löytämiseksi. Aiemmin tänä vuonna hankittuja tuotteita oli 129, mutta poistettujen määrä oli vain 59, eli "ylimääräisiä" kertyi jo 70. Helmikuussa ostin 56 tuotetta ja poistin 87, mikä tarkoittaa, että lopulta saldo parani niin että minulla on 17 tuotteetta vähemmnä kuin tähän vuoteen tullessa. Työtä kuitenkin vielä riittää!

Vaatteet ja asusteet

Vaatteiden kohdalla helmikuu oli ihanteellinen: ostin 8 ja poistin saman verran. Kuitenkin vuoden alusta laskettuna vaatteita on kertynyt 7 kappaletta enemmän kuin lähtötilanteessa. Tasapainon saavuttaminen vaatii jatkossa enemmän tarkkuutta ostosten suhteen.

Elektroniikka ja lemmikkitavarat

Näissä kategorioissa tilanne on pysynyt esimerkillisen hallittuna. Tänä vuonna olen ostanut yhden elektroniikkatuotteen ja poistanut yhden, eikä helmikuussa tapahtunut muutoksia. Lemmikille en ole ostanut mitään, mutta olen poistanut kaksi tavaraa.

Kokonaisuus

Tänä vuonna olen ostanut yhteensä 281 tavaraa ja poistanut 307. Tämä tarkoittaa sitä, että kokonaisuudessaan tavaraa on 26 kappaletta vähemmän kuin vuoden alussa.

Vaikka suunta on oikea, haasteita riittää edelleen erityisesti hygienia- ja kosmetiikkatuotteiden sekä askartelutarvikkeiden kohdalla. Toisaalta kodin tavaroiden karsinta on sujunut hyvin, ja vaatteiden osalta helmikuu oli tasapainoinen kuukausi. Maaliskuun tavoite on pitää ostot kurissa ja jatkaa määrätietoista karsimista!

Turhan tavaran poisto-operaatio etenee

Sitä rupeaa tässä iässä pohtimaan, miten kummassa onkin tullut haalittua niin paljon turhaa tavaraa. Tavaroita, joita on hankkinut milloin mistäkin syystä ja jotka nyt täyttävät laatikoita, kaappeja ja nurkkia. Onneksi olen jo hyvän aikaa ollut sillä tiellä, että tavara lähtee enemmän ovesta ulos kuin sisään. Ja siitä olen todella tyytyväinen!

"Turhan tavaran laatikko" on ollut kovassa käytössä. Sinne päätyvät ne esineet, jotka eivät enää palvele tarkoitustaan omassa kodissani. Mutta mikä parasta, ne eivät päädy roskiin, vaan saavat uuden kodin ja jatkavat elämäänsä jossain muualla. Se tuo itsellekin hyvän mielen – joku toinen saa niistä iloa ja hyötyä.

Poisto-operaatiota riittää kyllä vielä pitkälle tulevaisuuteen. Jos tätä prosessia yrittäisi laittaa johonkin aikajanaan, se ei onnistuisi. Tämä vie aikaa juuri sen verran kuin vie, eikä kiirettä ole. Olen hyväksynyt sen, että tämä ei ole projekti, joka valmistuu yhdessä yössä. Tärkeintä on jatkuva eteneminen, vaikka pienin askelin.

Edellisen postauksen jälkeen tilanne on edelleen positiivinen. Suunta on oikea: tavaraa lähtee pois, mutta ei juurikaan tule tilalle. Ja mikä tärkeintä – ostosretkahdusta ei ole tapahtunut! En edelleenkään usko, että se viimeinen retkahdus olisi enää edessä, sillä tilanne tuntuu vakaalta. Ei enää turhia ostoksia, ei enää tavaran keräämistä vain keräämisen vuoksi.

Kusetus vai vain huonoa hallintoa?

 Puhutaanko taas siitä, kuinka hevosen kimppaomistuksesta tuli melkoinen farssi – tai no, ehkä olisi pitänyt tajuta jo alkumetreillä, että hommassa on jotain pielessä. Ensimmäiset varoitusmerkit löytyivät jo sopimuksesta.

Yksi silmiinpistävimmistä kohdista on sääntö, jonka mukaan omistajat eivät saa olla yhteydessä hevosen hoitajaan, ohjastajaan tai valmentajaan. Kaikki tieto kulkee kimpanvetäjän kautta. Ymmärrän kyllä, että tavoitteena voi olla suojata hevosen parissa työskenteleviä asiattomuuksilta ja häirinnältä, mutta samalla tällainen sääntö mahdollistaa myös täydellisen salailun. Käytännössä omistajat eivät uskalla kyseenalaistaa mitään, koska yhteydenottokielto on sanktioitu: kimppalaisella on aina riski tulla potkituksi ulos.

Onko tämä muiden mielestä normaalia? Ja miten tällaista sääntöä edes valvotaan? Jos joku haluaa lähettää asiattomuuksia, anonyymi numero tai feikkiprofiili tekee sen mahdolliseksi joka tapauksessa. Entäpä jos joku kimppalaisista omistaa valmentajan tallista toisen hevosen, käy sitä katsomassa ja ohimennen kysyy jotain kimppamme hevosesta? Jos valmentaja vastaa, onko hän silloin rikkonut kimpan sääntöjä? Pitäisikö hänen ilmoittaa tästä kimpanvetäjälle? Eikö hänen pitäisi saada tästä jonkinlainen rangaistuksen – miten tämä käytännössä toteutettaisiin?

Toinen hälyttävä sääntö liittyy hevosen myyntiin. Omistajat eivät saa vaatia hevosen myymistä. Hetkinen, eikö omistajilla pitäisi olla päätösvaltaa omaan omaisuuteensa? Jos kerran myynti ei ole omistajien päätettävissä, niin kuka sen päättää? Kimpanvetäjä? Joku muu? Jos omistajilla ei ole mitään päätösvaltaa, niin olemmeko me oikeasti omistajia vai onko kyse vain jonkinlaisesta maksullisesta fanikerhosta, joka on taitavasti markkinoitu omistajuutena?

Ja sitten se surullisen kuuluisa tyytyväisyyskysely. Se, jota on luvattu jo viime kesästä asti, mutta jota ei koskaan tule. Syitä lykkäämiseen on ollut miljoona, mutta todellinen syy lienee yksinkertainen: kyselyn tulos ei ehkä olisi kimpanvetäjän tai edustajiston mieleen. Jos kimpanvetäjä olisi rehellinen ja itsevarma, niin eihän tässä mitään ongelmaa pitäisi olla. Miksi viivyttellään? Eikä meille ole kerrottu, miten tulokset käsiteltäisiin – tuleeko niistä yhteenveto omistajille vai jäävätkö ne vain kimpanvetäjän ja edustajiston tietoon? Jos mitään raporttia ei tule, niin voidaan varmaan veikata, että kyselyä ei ole koskaan oikeasti edes luettu – tai että tulokset eivät miellyttäneet vetäjää ja edustajistoa.

Kaiken tämän jälkeen herää kysymys: olemmeko hevosen omistajia vai vain maksavia helposti vedätettäviä idiootteja?

Kulutustottumusten muuttaminen.

 Olen viime aikoina seurannut tarkasti, miten tavara liikkuu kotonani – mitä lähtee ulos ja mitä tulee sisään. On pakko todeta, että omien kulutustottumusten muuttaminen on yllättävän vaikeaa! Aluksi tuntui, että homma sujuu hyvin: tavaraa lähti pois, mutta uutta ei tullut tilalle. Sitten tuli kuitenkin retkahdus.

Tiedätkö sen tunteen, kun hetken aikaa menee loistavasti, ja sitten yhtäkkiä huomaat lipsuneesi takaisin vanhoihin tapoihin? Juuri niin kävi minulle. Yhtäkkiä huomasin taas hankkivani asioita, joita en oikeasti tarvinnut – pieniä juttuja, mutta yhdessä ne muodostivat ison eron.

Tällä hetkellä tilanne on taas parempi. Ei täydellinen, mutta sanoisin, että kestävällä pohjalla. Olen hyväksynyt sen, että takapakkeja tulee, mutta tärkeintä on, että suunta on oikea. En usko, että viimeistä retkahdusta on vielä nähty, mutta mitä harvemmin niitä tulee, sitä tyytyväisempi olen itseeni. Ja loppujen lopuksi tämä ei ole kilpailu täydellisyydestä, vaan matkasta kohti parempia valintoja.

Kun aineeton lahja paljastui "huijaukseksi"

Puhutaanko hetki siitä, miten itselle ostettu aineeton lahja voi osoittautua täydelliseksi huijaukseksi? Valitettavan harva edes ymmärtää tulleensa huijatuksi. Toki hevosten – kuten muidenkin eläinten – kanssa voi sattua ja tapahtua, mutta kaikkea ei voi selittää pelkällä huonolla tuurilla. Kusetus on kusetusta.

Ostin keväällä/kesällä 2021 osuuden pikkuvarsasta, jota kehuttiin jo syntymästään saakka rakenteeltaan erinomaiseksi. Tamma oli niin söpö, että pakkohan siitä oli osuus ostaa. Olin myös innoissani siitä, että hevonen saatiin vietyä yhdelle Suomen parhaista valmentajista – henkilölle, jolla on vuosikymmenten menestyksekäs ura valmentajana, ohjastajana, omistajana ja kasvattajana. En olisi ikinä uskonut näin hienon mahdollisuuden osuvan omalle kohdalleni! Vielä paremmalta tuntui, kun kyseinen valmentaja kehui jo vuoden vanhaa varsaa lahjakkaaksi ja juoksijan vikaiseksi. Näiden lausuntojen pohjalta kimpanvetäjä maksoi tamman kaikkiin mahdollisiin suurkilpailuihin ennakkomaksut.

Tässä kohtaa alkoi vihjailu siitä, että kyllähän tällä Kriterium ja Derby voitetaan, tai ainakin ollaan kärkikahinoissa mukana. Tässä kohtaa ei kuitenkaan mainittu sitä, että pelkkä osallistumismaksu ei riitä, eikä edes lahjakas hevonen pääse suoraan suurkilpailuihin ilman karsintojen läpäisyä (niin ja karsintoihinkin pitää päästä mukaan). 

Vaikka eläinoikeusjärjestöt usein väittävät, että ravureiden jalkavaivat johtuvat liiallisesta tai liian kovasta treenistä, meidän "Suklaamme" kohdalla loukkaantumiset olivat pitkälti sen omien toilailujen syytä. Tästä johtuen tamma pääsi koelähtöön vasta tänä kesänä, joka on kilpailu-uran aloittamiseksi pakollinen. Se läpäisi sen heti ensimmäisellä yrittämällä, vaikka tekikin siinä pienen tempun.

Kilpailu-ura alkoi lopulta vasta syksyllä. Ensimmäisessä startissa "Suklaa" sijoittui kolmen parhaan joukkoon, vaikka hävisi huonommaksi arvioidulle hevoselle. Toisessa startissa tamma teki lapsellisuuttaan virheen, joka maksoi sijoituksen kärkikolmikossa. Kolmas startti meni ensimmäisen tapaan: sijoitus kolmen parhaan joukkoon, mutta taas huonompi hevonen pääsi ohi. Neljäs startti toi odotetun voiton ylivoimaisella tyylillä, mutta koska kilpailu-ura alkoi myöhään, Kriterium jäi meidän osaltamme haaveeksi. Tämä ei estänyt kimpanvetäjää mainostamasta Derby-unelmaa entistä suuremmalla innolla ensimmäisen voiton jälkeen. 

Viides startti noudatti tuttua kaavaa – jälleen "Suklaan" edelle pääsi huonompi hevonen. Kuudennessa startissa tamma oli jälleen kolmen parhaan joukossa, mutta edelle pääsivät samantasoiset hevoset. Tästä huolimatta kimpanvetäjä jaksaa rummuttaa Derby-unelmaa, vaikka se ei ole enää realistinen. Hevonen ei ole startannut tänä vuonna miljoonien tekosyiden varjolla. Rahaa sillä on tienattuna alle 10 000 euroa, se ei ole kilpaillut kahteen kuukauteen, eikä tule näillä näkymin kilpailemaankaan. Siitä huolimatta kimpanvetäjä puhuu suurkilpailuista mainitsematta lainkaan sitä, että mahdollisuus osallistumiseen on käytännössä olematon. "Suklaa" ei tule todennäköisesti kilpailemaan suurkilpailuissa, eikä sen tämänhetkiset näytöt riitä huipulle.

Minulle "Suklaa" on silti mieluinen, vaikka se ei täytäkään niitä lupauksia, joita mainospuheissa esitettiin. Mutta tässä tilanteessa on kyse paljon suuremmasta ongelmasta: meille mainostetaan jatkuvasti jotain, mitä ei ole olemassa. Tämä on eettisesti ja moraalisesti väärin kaikkia omistajia kohtaan – riippumatta siitä, ymmärtävätkö tai hyväksyvätkö he tilanteen.

On myös täysin käsittämätöntä, että kimpanvetäjä on esittänyt vaatimuksen siitä, ettei omistajat saisi keskustella hevoseen liittyvistä asioista keskenään tai ulkopuolisille. Tämä on täysin perusteeton vaatimus, eikä sillä ole oikeudellista pohjaa. Jokaisella on oikeus puhua omasta laillisesta omaisuudestaan vapaasti. Samoin kimpanvetäjän vaatimus siitä, ettei hevosen kuvia saisi jakaa somessa, on perusteeton. Hevosella ei ole oikeudellisesti katsottuna samanlaista yksityisyyden suojaa kuin ihmisillä. Koska kyseessä on laillinen omaisuutemme, meillä on täysi oikeus julkaista kuvia siitä niin paljon kuin haluamme. Ainoa asia, joka rajoittaa kuvien jakamista, on muiden ihmisten yksityisyyden suoja – ja se on helppo huomioida sumentamalla henkilöt pois kuvista.

Tämä tapaus on opettanut paljon. Kun seuraavan kerran harkitsen osuutta kimppahevosesta, tulen suhtautumaan lupauksiin paljon kriittisemmin. Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti ei ole totta.

Tammikuun ostot ja poistot.

 Tammikuu on takana, ja on aika tarkastella, mitä kaikkea tuli ostettua ja mistä tavaroista onnistuin luopumaan. Olen yrittänyt tietoisesti vähentää turhia hankintoja ja samalla käydä läpi kotini esineitä kriittisemmällä silmällä. Välillä tämä onnistuu paremmin, välillä taas huomaan lipsuvani.

Hygieniatuotteet
Ostin tammikuun aikana 25 hygieniatuotetta ja vastaavasti niitä poistui 18 kappaletta. Hieman yllätyin, että ostin enemmän kuin käytin loppuun tai poistin. Tässä olisi selkeästi parantamisen varaa – vanhat pois ennen kuin uusia hankitaan. Se olisi se ainut ja oikea tapa myös tässä tuoteryhmässä.

Kodin pientavarat
Tällä saralla kehitys on ollut erittäin positiivista! Ostin vain 6 uutta kodin pientavaraa, mutta samaan aikaan niitä poistui huimat 47 kappaletta. Toivottavasti tämä kehitys jatkuu mahdollisimman pitkään. Kukaan ei tarvitse vanhaa keräilykorttikokoelmaa tai kolmea kuorintaveistä, joten on helpottavaa saada ylimääräistä tavaraa pois nurkista.

Kynät ja askartelutarvikkeet
Tässä kohtaa tulee todellinen pysähdyksen paikka. Ostin tammikuussa peräti 129 kynää ja askartelutarviketta, mikä on suoraan sanottuna järkyttävä määrä! Samaan aikaan onnistuin käyttämään loppuun tai poistamaan vain 59 kappaletta. Tämän kategorian kohdalla minun täytyy ehdottomasti hillitä ostotahtia ja keskittyä käyttämään olemassa olevia varastoja.

Vaatteet ja asusteet
Tässä kategoriassa en voi kehua itseäni – ostin 9 uutta vaatetta tai asustetta, joista suurin osa ei ollut edes tarpeellisia. Samaan aikaan poistin vain kaksi loppuun kulunutta vaatetta. Selkeä parannuskohde helmikuulle!

Elektroniikka
Tämä osio meni juuri niin kuin pitääkin: ostin yhden uuden elektroniikkatuotteen ja poistin yhden. Tämä on kuluttamisen oikea malli – hankintoja vain tarpeeseen.

Lemmikkitavarat
Täällä voin taputtaa itseäni selkään. En ostanut yhtään uutta tavaraa lemmikilleni, mutta poistin kaksi loppuun kulunutta tuotetta. Olen erityisen ylpeä siitä, etten hankkinut mitään turhaa poistettujen tilalle.

Lopuksi
Tammikuu osoitti, että olen oikealla tiellä tavaran vähentämisessä, mutta tietyillä osa-alueilla on vielä paljon työtä tehtävänä. Helmikuussa keskityn erityisesti hygieniatuotteiden ja askartelutarvikkeiden hankintojen hillitsemiseen sekä vaatteiden ostamisen vähentämiseen. 

Konmarituksen henkeen.

 Olen viime aikoina uppoutunut tavaran karsinnan maailmaan. En nyt ihan kirjaimellisesti konmarita, mutta jotain sen suuntaista kuitenkin – eli vähennän, järjestelen ja pyrin kohti kevyempää elämää. Tavaraa on kertynyt vuosikymmenten varrella, ja nyt on aika antaa ylimääräisille esineille uusi koti tai tehdä tilaa hengittää.

Facebookin kierrätysryhmät, kuten "Annataan" ja "Roskalava", ovat olleet tässä projektissa hyvänä apuna. On ollut mielenkiintoista huomata, mitkä tavarat kiertävät parhaiten ja mitkä taas jäävät nurkkiin pyörimään, vaikka kuinka yrittäisi niitä tarjota ilmaiseksi.

Yllättävän hyvin menevät käyttökuntoiset hygieniatuotteet – esimerkiksi avaamattomat shampoot, saippuat ja muut vastaavat löytävät nopeasti uudet omistajat. Myös askartelutarvikkeet kelpaavat hyvin, mikä ilahduttaa, koska niiden parissa joku voi löytää iloa ja luovuutta.

Sen sijaan koriste-esineet ja lelut eivät tunnu liikkuvan juuri lainkaan. Ehkä ihmisillä on jo liikaa kaikenlaista pientä sälää, tai sitten estetiikan ja maun erot tekevät niistä vaikeammin jaettavia. Vaatteita en ole vielä laittanut kiertoon, joten niiden menekistä en osaa sanoa.

Tämä onkin herättänyt minussa kysymyksen: kannattaako kaiken säilyttämistä jatkaa odotellen, josko joku joskus ehkä haluaisi sen? Onko järkeä pitää kaappien täytteenä esineitä, joita kukaan ei tunnu haluavan edes ilmaiseksi? Olen nyt vahvasti kallistumassa siihen ratkaisuun, että se, mikä ei kierrä, päätyy suoraan roskiin. Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa jyrkältä, mutta en halua, että kotini muuttuu varastoksi sellaiselle tavaralle, jota kukaan ei arvosta.

Kevyempi koti tuo kevyemmän mielen. Tämä prosessi on ollut silmiä avaava – huomaan entistä tarkemmin, miten paljon ylimääräistä tavaraa elämään kertyy huomaamatta. Samalla iloitsen siitä, että edes osa tarpeettomista esineistäni saa uuden elämän jonkun toisen kodissa.

Ystävänpäivä ilman turhaa roinaa

 Taas on edessä yksi niistä päivistä, jolloin ihmisten odotetaan ostavan toisilleen lahjoja. Kuten aina, ystävänpäivän lähestyessä mainonta muuttuu entistä aggressiivisemmaksi – meille syötetään ajatusta siitä, että rakkaus ja ystävyys mitataan tavaroilla.

Mutta miksi? Miksi meidän pitäisi jälleen kerran hamstrata annettavaksi esineitä, joita aikuiset ihmiset eivät oikeasti tarvitse? Lahjat, jotka eivät kulu pois, päätyvät lopulta roskiin, kirpputoreille tai UFF-laatikoihin. Onko siinä mitään järkeä?

Itse toivon tänäkin vuonna, etten saa mitään turhaa tavaraa. En myöskään aio kuormittaa ystäviäni vastaavalla. Sen sijaan haluan juhlistaa ystävyyttä yksinkertaisesti ja aidosti. Ystävänpäivänä oveni on auki – ne, jotka haluavat, voivat tulla nauttimaan kahvia ja pullaa kanssani.

Ei lahjapaketteja, ei turhia ostoksia, ei kulutushysteriaa. Vain hetkiä yhdessä.

Oppirahat maksettu!

 Sanotaan heti kättelyssä, että tässä tarinassa on paljon myös omaa syytäni. Haluan jakaa kokemukseni, jotta joku muu voisi oppia virheistäni eikä päätyisi samaan tilanteeseen. Tässäpä siis tarina siitä, miten päädyin Tori.fi:ssä huijatuksi.

Myin palvelussa tuotteen 20 euron hintaan. Sovimme ostajan kanssa noudon keskelle päivää kotonani. Kun sovittu kellonaika tuli, ostajaa ei kuitenkaan alkanut kuulua. Tässä kohtaa tein ensimmäisen virheen: suostuin muuttamaan suunnitelmaa. Meillä oli kiire saada asia hoidettua, joten sovimme, että laittaisin tuotteen kassissa ulos ja ostaja noutaisi sen siitä – maksun hän lupasi hoitaa MobilePaylla.

Olin itse lähdössä lääkäriin, joten jätin kassin sovitusti pihalle ja jatkoin päivääni. Lääkäristä päästyäni huomasin, ettei MobilePay-sovellukseen ollut tullut maksua. Ajattelin vielä siinä vaiheessa, että ehkä tuote oli jäänyt hakematta. Päätin kotiin päästyäni tarkistaa tilanteen ja ilmoittaa ostajalle, että jos tuotetta ei ollut haettu, myisin sen seuraavalle.

Kun saavuin kotiin, näky pihalla pysäytti. Kassi, jossa myytävä tuote oli ollut, lojui maassa revittynä. Lähetin ostajalle viestin ja kysyin, oliko hän löytänyt tuotteen. Hän vastasi, että kyllä, tuote oli noudettu. Mainitsin siinä vaiheessa, että maksua ei ollut tullut. Hän lupasi hoitaa asian, mutta maksua ei ole vieläkään näkynyt – eikä varmaan koskaan tulekaan.

Tällainen tilanne on tietenkin harmillinen, mutta täytyy myöntää, että oma toimintani mahdollisti tämän huijauksen. Tästä lähtien pidän kiinni sovituista noutoajoista enkä luovuta tavaraa ennen kuin maksu on varmasti tullut tilille.

Vaikka 20 euroa ei maailmaa kaada, kokemus jäi kaivelemaan. Varastamista ja huijaamista en voi hyväksyä missään muodossa. Ajattelen kuitenkin, että tämä oli oppiraha, jonka maksoin itselleni muistutukseksi. Ensi kerralla olen varovaisempi ja viisaampi.

Kuluttamisen uudet tuulet!

 Elämäni on tullut vaiheeseen, jossa on aika pysähtyä ja pohtia, mitä oikeasti tarvitsen ja milloin ostan jotain uutta. Tiukat ajat ovat todellisuutta monesta eri syystä, ja nämä seikat pakottavat minut tarkastelemaan kulutustottumuksiani. Tavoitteeni on selkeä: haluan karsia turhaa tavaraa ja pyrkiä minimalistisempaan elämäntyyliin. On aika keskittyä siihen, mikä todella on tarpeellista ja kestävää.

Mikä minua häiritsee eniten tässä kulutuskeskeisessä maailmassa? Se, että niin moni asia ja esine ei yksinkertaisesti kärsimättä käytössä. Esimerkkinä tästä on aivan äskeinen tapaus: miniältäni saamani lahjasukat. Ne olivat tunnetun merkin sukat, jotka hajosivat parissa tunnissa! Oli suorastaan absurdi olo ajatella, että minun pitäisi reklamoida sukkapari valmistajalle. Mutta tein niin. Ja yllätyksekseni valmistaja reagoi nopeasti ja positiivisesti – nyt matkalla on kolme paria uusia sukkia. Vaikka aluksi reklamaatio tuntui vaivalloiselta, se opetti minulle jotain tärkeää: kuluttajana minulla on oikeus vaatia tuotteelta laatua, joka vastaa sen hintaa.

Minimalismi elämäntapana

Minimalismi ei ole vain tavaran karsintaa, vaan tapa elää kevyemmin. Kun tavarat vähenevät, tilalle tulee tilaa hengittää ja ajatella selkeämmin. Olen alkanut kyseenalaistaa jokaisen ostoksen:

1. Onko tämä esine tarpeellinen?

2. Kestääkö se käytössäni?

3. Tuo se minulle iloa pitkällä aikavälillä?

Haluan investoida sellaisiin tavaroihin, jotka kestävät aikaa ja käyttöä. Tämä ei tarkoita, että kaikki pitäisi olla kallista. Tärkeintä on, että tuotteet ovat laadukkaita ja vastaavat tarkoitustaan.

Vastuullisuus kuluttamisessa

Reklamaatiotilanteeni sai minut miettimään myös vastuullisuutta laajemmassa mittakaavassa. Kuluttajilla on voimaa, kun he vaativat parempia tuotteita ja vastuullista toimintaa. Yritykset kuuntelevat, kun tarpeeksi moni ääni kantautuu heille. Se, että valmistaja hyvitti sukkien virheen ja lähetti uudet tilalle, oli askel oikeaan suuntaan. Nyt jää nähtäväksi, kestävätkö uudet sukat paremmin.

Minimalismi ja käytännöllinen suhtautuminen kuluttamiseen ovat auttaneet minua keskittymään siihen, mikä on tärkeää. En halua kodissani olevaa tavaramäärää hallitsemaan elämääni, vaan päinvastoin. Kun kulutan, teen sen harkiten ja panostan laatuun.

Käytännön vinkkejani minimalistiseen kulutukseen:

• Pidä ostoslista: Harkitse jokaista ostosta huolellisesti ennen ostopäätöstä.

• Vertaile tuotteita: Selvittä, mikä merkki tai valmistaja on luotettava ja panostaa kestävyyteen.

• Arvioi tarpeet: Mieti, onko sinulla jo olemassa jokin vastaava esine, joka ajaisi saman asian.

• Anna palautetta: Jos tuote ei vastaa odotuksia, älä epäröi reklamoida. Palaute auttaa parantamaan laatua.

Matkani minimalismin parissa on vasta alussa, mutta jo nyt tunnen sen tuoman rauhan. Kun koti on vähemmän tavaran täyttämä, myös mieli kevenee. Samalla opettelen kuluttamaan vastuullisesti ja vaatimaan tuotteilta laatua. Meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa, pienilläkin teoilla.